Loruista alkaa elämän mittainen lukumatka

Pienen ihmisen polku kirjojen pariin lähtee usein lastenloruista tai iltasaduista. Ääneen kannattaa lukea jo silloin, kun lapsi ei vielä itse tuota ymmärrettävää puhetta. Yhteisistä lukuhetkistä hyötyvät monin tavoin niin lapsi kuin vanhempikin.

”Ja koska Mössö oli herkkusuu, lapset saivat nimensä hyvänmakuisten yrttien ja juuresten mukaan”, kerrotaan yhdessä varhaisimmista minulle luetuista kirjoista. Tilli Mössönpoika on Maijaliisa Kauppisen lastenkirja, joka julkaistiin Lasten omassa kirjakerhossa vuonna 1983. Kirja oli jatkoa pari vuotta aiemmin ilmestyneelle Mössö urhoolliselle. Olin kuullut Mössön tarinan monta kertaa, mutta aina vain uudelleen äiti sai sen lukea.

Toisto tukee oppimista ja tuo turvaa

Iltasadusta se usein lähtee, polku kirjojen pariin. Nykytiedon valossa ääneen lukeminen kannattaa aloittaa jo vauvalle, sillä se tukee varhaista kielen kehitystä. Yhteisellä lukuhetkellä myös tuetaan lapsen kiintymyssuhdetta ja turvallisuuden tunnetta. Näkökyvyn kehittyessä selkeät, kontrastiset kuvat pitävät mielenkiintoa yllä ja vahvistavat uusien sanojen oppimista. Sanavaraston kasvaminen ja kielen kehittyminen auttavat hahmottamaan ympäröivää maailmaa.

Lorut ovat vauvoille usein mieluisia. Vaikka piltti ei vielä tunnistaisi sanoja, lorujen soinnullisuus ja poljento kiinnittävät hänen huomionsa. Jo kaksivuotias osaa satoja sanoja, ja sanavaraston kehittymiseen vaikuttaa erityisesti lapsen ja vanhemman vuorovaikutus. Mukavalla ajanvietteellä on siis myös merkittävä rooli varhaislapsuuden kehityksessä.

On tyypillistä, että lapset haluavat kuulla saman tarinan kymmeniä kertoja, kuten minäkin hiiriperheen seikkailut. Tulevien juonenkäänteiden ennakoitavuus tuo turvaa, mutta toistot myös tukevat uusien sanojen ja rakenteiden oppimista. Saman tekstin lukeminen kerta toisensa jälkeen saattaa puuduttaa vanhempaa, mutta hän voi muuttaa ulkoluvun interaktiiviseksi ja pysähtyä kysymään lapselta, mitä seuraavaksi tapahtuu, kuka puun takaa kurkistaa, tai kuinka päähenkilölle mahtaakaan käydä.

Tarinoilla parempia tunnetaitoja

Ääneen lukemista ei kannata lopettaa silloinkaan, kun lapsi oppii itse lukemaan. Yhdessä lukeminen voi kulkea rinnakkain itsenäisen lukemisen kanssa. Lukijaa voi vaihdella: välillä vanhempi lukee lapselle ja välillä taas lapsi saa ääneenlukuvuoron.

Lukupiiriin voi ottaa mukaan koko perheen. Mitä jos TV:n tai puhelimien katselun sijaan kokoonnuttaisiin yhdessä sohvalle ja uppouduttaisiin hyvään luettuun tarinaan? Lukemalla voi opetella myös muita taitoja. Tarinoiden avulla voidaan käsitellä ja sanoittaa abstrakteja ja vaikealtakin tuntuvia aiheita, kuten kuolemaa, avioeroa, sairauksia, rakkautta tai seksuaalisuutta. Kirjan hahmojen kautta voidaan opetella tunnistamaan tunteita ja harjoitella empatiaa.

Kirjoista rakkaita ystäviä

Lukuinto voi herätä aikuisenakin, mutta varmimmin rakkaus kirjoihin syttyy lapsuudessa. Aikuinen voi ääneen lukemisen lisäksi tukea lapsen innostusta näyttämällä lukemisen mallia, viemällä kirjastoon ja osoittamalla kiinnostusta lapsen kirjavalintoja kohtaan. Myös sarjakuvat, lehdet ja äänikirjat ovat oivaa kielellistä pureskeltavaa kehittyville aivoille.

Lapsena luetut kirjat tulevat parhaimmillaan osaksi identiteettiä ja kulkevat mukana läpi elämän. Kun maailma murjoo ja mieli on matala, minä vaellan parin luvun verran Vihervaaran Annan kanssa Prinssi Edwardin saarella, kirmaan Melukylän pihapiirissä Liisan, Sakun ja Nakun kanssa tai sukellan Mauri Kunnaksen Joulupukin kylään. Ja taas on kaikki paremmin ainakin hetken aikaa. Tilli Mössönpoikakin teki niin suuren vaikutuksen, että muutettuani pois kotoa ensimmäinen oma kissani sai nimen Mössö.

Kirjoittaja työskentelee Marttaliitossa asiantuntijana (Lapsiperheiden arjen tukeminen)