Maissipuuroa hiilikeittimellä – Marttamatkalla kokattiin sambialaisia ruokia

Juomaa apinanleipäpuun hedelmistä, maissipuuroa, vuohenlihapataa, okraa… Näitä ja monia muita ruokia marttamatkalaiset kokkasivat Sambiassa paikallisten kanssa. Samalla vaihdettiin kokemuksia kotitalousopetuksesta. Sekä Sambiassa että Suomessa ymmärretään, kuinka tärkeitä kodin taidot ovat.

Pirkanmaalainen kotitalousopettaja Maiju Kainulainen marttaileeTampereen marttayhdistyksen Vauhtimartat-toimintaryhmässä. Keväällä hän osallistui Afrikkaan suuntautuneeseen Marttamatkaan ja vieraili Sambian Livingstonessa yhdessä 15 muun martan kanssa. Matkan kohokohdaksi nousi sambialaisen ruoan valmistaminen yhdessä Vilole-järjestön naisryhmien jäsenten kanssa. Hiilikeittimillä valmistui maissipuuro nshimaa, lusalaa, kalaa, kana- ja vuohenlihapataa, vihanneksia, kastikkeita ja juomia kotitalousopettajien, Elivas Kairan ja Susan Mandan, ohjauksella.

Maiju Kainulainen tarkkaili ruoanvalmistuksen opastusta kotitalousopettajan silmin, ja hänen mukaansa siinä painottui ravitsemuksellinen näkökulma ja siihen liittyvät käytännön vinkit. Esimerkiksi apinanleipäpuun hedelmistä valmistettavaan juomaan lisätään maitoa ravitsemuksellisista syistä, vaikka maun puolesta ei tarvitsisi.

Tälle on Sambiassa hyvä syy. Köyhyys heikentää ravitsemusta, eivätkä kaikki saa riittävästi ruokaa, kertoi Elivas Kaira, joka on Sambian kotitalousopettajien järjestön varapuheenjohtaja sekä ravitsemus- ja kasvatustieteiden tohtori.

Maata vaivaa paha kuivuus, eikä kunnon sateita olla saatu yli kahteen vuoteen. Maissipellot kuivuvat, eikä tärkeitä vihannesviljelmiä ole mahdollista kastella. Se nostaa ruoan hintaa, ja vähävaraisten ihmisten tilanne heikkenee entisestään. Jos rahaa on vähän, syödään maissista tehtyä nshimaa, jolla nälkää voi siirtää.

Pelkkä tieto ei riitä

Elivas Kaira opettaa yläkoulussa kotitaloutta. Ensimmäisenä opetusvuonna painottuu ruoan valmistus, sen jälkeen ravitsemus. Luokan 35 oppilasta jaetaan viiteen ryhmään. Opettaja näyttää mallia, ja oppilaat työskentelevät ryhmissä. Ison ryhmän kanssa pitää kiinnittää huomiota turvallisuuteen ja ohjeiden selkeyteen. Elivas esitteli ylpeänä kuvia luokastaan ja oppilaiden valmistamista ruoista. Hän työskentelee tyttökoulussa, mutta kotitalousopetusta on yhtä lailla myös pojilla.

Elivas korosti, että jokaisella pitää olla ainakin jokin taito, pelkkä tieto ei riitä. Jos osaa leipoa itse, ei tarvitse ostaa kaikkea valmiina.

Maiju Kainulainen painotti samaa. On tärkeää, että on tietopohja vaikkapa pyykinpesusta, taitoa pestä pyykit ja osaamista hakea lisää tietoa vaikkapa tahranpoistoon.

– Oppiaineessamme ovat keskeisinä sisältöalueina ruokaosaaminen ja ruokakulttuuri, asuminen ja yhdessä eläminen sekä kuluttaja- ja talousosaaminen kodissa. Oppiaine kehittää käytännön toimintataitoja, yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja ja tiedonhallintataitoja, määritteli Maiju Kainulainen.

Tuleeko afrikkalaisesta ruoasta trendikästä?

Maiju Kainulainen opasti suomalaisten ruokien, kuten perunasalaatin ja tuorepuuron, valmistusta sambilaisille naisryhmille yhdessä Kankaan Marttoihin kuuluvan Marita Karppisen kanssa. Ruokakaupassa kurssia varten tehdyistä hankinnoista neuvoteltiin, sillä Elivas ja Susan painottivat erilaisia asioita, kuin suomalaisittain olisi tehty. Eniten neuvottelua käytiin sokerin määrästä.

Sambialaisen ruoan kurssille monet raaka-aineet hankittiin torilta. Tuotteiden laatua arvioitiin tarkkaan, ja joitakin raaka-aineita etsittiin pitkään. Melkoinen kokemus oli elävien kanojen ostaminen.

Jos jääkaappia ei ole, ruoka on tärkeää syödä tuoreena. Monet torilta ostetuista raaka-aineista olivat suomalaisille vieraita. Toisaalta kurpitsan lehdistä, jotka meillä päätyvät tyypillisesti kompostiin, tuli maukasta muhennosta.

Maiju Kainulainen pääsi tekemään nshima-maissipuuroa ja juomaa apinanleipäpuun hedelmistä sekä näkemään, miten esimerkiksi okraa valmistetaan ruoaksi. Kokkaaminen ulkona hiilikeittimillä toi oman tunnelmansa ruoan valmistamiseen. Maiju ja Keihäskosken Marttojen Ann-Mari Tammenlaakso käsittelivät erilaisia kaloja ja valmistivat ne hiilikeittimillä.

– Aion ottaa Marttamatkan antia mukaan kotitalousopetukseen, Maiju suunnitteli. Otan kansainvälisiä keittiöitä käsitteleville tunneille mukaan afrikkalaista ruokaa. Haluan myös kertoa ihmisten elinolosuhteista, mikä on nyt helpompaa, kun on itse nähnyt, miten Sambiassa eletään.

Maiju pohti ruoan trendejä. Nyt aasialainen ruoka on iso juttu. Tuleekohan vielä joskus afrikkalaisen ruoan vuoro?

Matka tulee vaikuttamaan myös Maijun marttailuun.

– Haluan kertoa matkasta ja elämisen ja olemisen erilaisuudesta, hän totesi.

Maiju liittyi matkan jälkeen osaksi Kansainvälisten marttojen verkostoa. Suunnitelmissa on pitää marttailtoja oman toimintaryhmänsä lisäksi muillekin. Myös Lokakuu on Puurokuu -tapahtuma ja sen sisällöt tulevat jatkossa paljon lähemmäs.

– Marttojen päämäärä on Hyvä arki kuuluu kaikille. Me martat haluamme hyvän arjen muuallakin kuin vain kotimassa, Maiju painotti.

Oli ainutkertaista päässä puhumaan sambialaisten naisten kanssa elämästä. Se, että sen sai kokea toisten marttojen kanssa, teki kaikesta erityisen antoisaa. Marttatoiminnassa opinnoilla tai asemalla ei ole merkitystä, vaan sillä, että kaikilla on samat mielenkiinnon kohteen ja halu oppia uutta.

Sambialaiset naiset korostivat, että ryhmän toiminnassa parasta on yhdessä tekeminen ja toisilta oppiminen. Aivan kuten Martoissakin.