Metsään raivaussahan kanssa – Tiina Ukkonen saa metsäpalstalta arkiliikuntaa

Lapsena Tiina Ukkonen pääsi isän mukana metsätöihin. Aikuisena Tiinalle on ollut tärkeää, että hän pystyy hoitamaan itse isältä perittyä metsäpalstaa.

Tiina Ukkonen istuu pientä mökkiä muistuttavan, kodikkaan laavun edustalla Oriveden Leväslahdella. Hiilenväriset istuinpöllit ja keloista nikkaroitu penkki houkuttelevat liittymään seuraan. Tulisijassa lepattava valkea lämmittää elokuun pilvistä sunnuntaita. Sadevesi päilyy kuntan alta esiin kuoritun peruskallion painaumissa.

Tiina on nimennyt laavun Väinämöksi isänsä toisen nimen mukaan. Kun Tiina oli lapsi, laavun tilalla oli tukkikuusikko, ja Tiina kävi täällä isän kanssa metsätöissä.

Isä otti viidestä tyttärestä aina yhden vuorollaan mukaan metsähommiin. Tiinan muistaa, ettei lähteminen ollut aina herkkua, mutta samalla sai oman siivun isän seuraa. Parasta oli istua tulilla ja juoda äidin termospulloon keittämää kaakaota.

Isän kannustamina tytöt kasvattivat 4H-yhdistykselle kuusentaimia ja kävivät keräämässä käpyjä sekä helikopterilannoituksista jääneitä lannoitesäkkejä. Kurussa käytiin metsätaitokilpailuissa.

Kun isä kuoli ja jätti metsät perinnöksi tyttärilleen, Tiina halusi jatkaa saman palstan hoitamista, missä oli isän kanssa käynyt.

Metsätyöt harrastuksena, osaamista koulutuksesta

Pienehkö metsäpalsta ei anna Tiinalle elantoa, mutta on kelpo harrastus. Tiina kutsuu paikkaa puuhametsäkseen. Leipää pöytään tuo työ perhepäivähoitajana. Metsätöitä Tiina tekee fiiliksen ja sään mukaan, usein puolison kanssa. Ukkosilla ei ole isoja koneita eikä traktoria, joten raivuut, rankametsät ja istutukset käyvät punttisalista. Polttopuita he tekevät kolmen liiterin verran.

Tiinan mielestä metsätyöt ovat hyvää parisuhdeaikaa. Mies kysyy usein, onko tehnyt jonkin asian oikein, ja kaksikko pähkäilee yhdessä, miten jokin pusikko pitäisi käsitellä.

Metsätyöt ovat hyvää parisuhdeaikaa.

Osaamista metsän käsittelyyn ja puukauppasopimusten tekemiseen Tiina on hakenut opiskelemalla metsäkoneen kuljettajaksi.

Omalla palstallaan hän ei ole moton ohjaimiin päässyt istahtamaan. Hyviä tekijöitä hakkuille on löytynyt metsäkoneenkuljettajan näyttötutkinnoista, joita Tiina kiersi kolmen vuoden ajan arvioimassa.

– Siinä oppi tietämään, ketkä tekevät hyvän hakkuujäljen. Sellaisen, että ajourat eivät ole liian leveät, eikä muihin puihin tule lohmuja, Tiina sanoo.

Linnunpuita ja piilopaikkoja

Koulutus antoi eväitä myös siihen, miten talousmetsässä voi tukea luonnon monimuotoisuutta. Siksi kuusten seassa kohoaa siellä täällä linnunpuita, hakkuissa pystyyn jätettyjä haapoja ja tervaleppiä. Ne saavat rauhassa kasvaa, kuolla ja lahota sijoilleen.

Raivuulla Tiina jättää osan puskista eläinten piilopaikoiksi. Palstalla olevan pienen puron hän on suojellut vapaaehtoisuuteen perustuvan METSO-suojeluohjelman avulla. Suojelualueella on myös pieni lähde.

Lintujen pesimäaikaan palstalla ei tehdä mitään. Talvella Tiina pitää huolen, että tirpoille riittää kauraa ja auringonkukansiemeniä. Varhaisina lauantaiaamuina hän hurauttaa palstalle valokuvaamaan ruokailijoita ja julkaisee kuvat Instagram-tilillään.

Tähtäimeen on osunut punatulkkuja, erilaisia tikkoja, mehiläishaukka ja kalasääksi. Tiinan mieleen ovat jääneet erityisesti kuusitiaiset ja uhanalaiset hömötiaiset, joiden määrä palstalla on lisääntynyt ruokinnan myötä.

Laavusta on iloa muillekin

Taivaalta ropsahtaa pieni sadekuuro, joten kiipeämme laavun suojiin. Sisällä tuoksuu ajan patinoima terva. Hirret veisti eläkeelle jäänyt metsätyön opettaja, ja Tiinan puuseppämies kokosi ne laavuksi.

Tiina halusi laavun kiinnekohdaksi paikkaan, jossa hän on syntynyt ja kasvanut.

Metsätöiden aikaan laavulla pidetään taukoa ja syödään eväitä. Vapaa-ajalla Tiina käy laavulla perheenjäsenten ja ystävien kanssa istumassa iltaa. Silloin keitetään kahvit, paistetaan makkaraa tai vain ollaan. Hoitolastensa perheille Tiina on järjestänyt laavulla illanviettoja metsäpolkuineen.

Laavu on hyvä paikka myös monenlaiselle marttailulle. Marttailu on tullut Tiinalle tutuksi äidin ja isänäidin kautta, ja Tiinan tytärkin on martta.

Laavulle johtavan tien varressa kasvavat, pian joulukuusen kokoiset kuuset, on istutettu Tiinan suunnittelemalla kurssilla, jolla viisi marttaa tutustui metsänhoitoon. Tiina suunnitteli kurssin Marttojen taitoavainopintoihin.

– Halusin suorittaa taitoavaimen, koska rakastan uuden oppimista, Tiina sanoo.

Kesällä Oriveden Martat kokoontuvat tänne tekemään neljästäkymmenestä kuuteenkymmeneen vihtaa. Vihdat myydään Oriveden juhannustorilla. Yleensä kaikki menevät kaupaksi.

– Tänä vuonna teimme myös koivunlehtipusseja teepusseihin, sillä kaikki eivät halua vihtaa, vaikka pitävät koivun tuoksusta saunassa, Tiina kertoo.

Isä olisi ylpeä

Tiinalle on tärkeää pystyä hoitamaan metsäänsä itse. Isä olisi siitä ylpeä.

Syksyn hommia on raivata kasvutilaa laavun toisella puolella levittäytyville nuorille kuusille.

Kun Tiina oli kuusi vuotta sitten istuttamassa niitä tyttärensä kanssa, Matti Nykänen esiintyi Eräjärvellä. Ääni kantautui Leväslahdelle saakka.

Aurinko oli helteisen päivän jälkeen mennyt pilven taakse ja kurotteli säteitään pilven reunan takaa. – Sanoin tyttärelle, että sieltä se isä nyt katselee meitä, Tiina Ukkonen sanoo.