Huomionosoitus vapaaehtoiselle – Leena-Sisko Vanhatalosta seurakuntaneuvos

Pitkän linjan martta Leena-Sisko Vanhatalo sai seurakuntaneuvoksen arvonimen kiitoksena vapaaehtoistyöstä. Martoissa toimiessaan hän on perehtynyt erityisesti kansainväliseen työhön.

Meri-Porin kirkkoherra Samu Revolla oli ilo ojentaa seurakuntaneuvoksen kunniakirja pitkän linjan puurtajalle, entiselle Merikarvian kunnan palvelupäällikölle, Leena-Sisko Vanhatalolle.

Seurakuntaneuvoksen arvonimeä hänelle haki Merikarvian seurakunta. Hakemusta puolsivat Merikarvian kunta ja Marttaliitto.

Marttaliiton pääsihteeri Marianne Heikkilä kertoi puoltokirjeessään muun muassa, että Vanhatalo on ollut Marttaliiton kantavia voimia vuosikymmenten ajan. Häneltä on saatu oppia ja hänen aloitteestaan lähteneitä siemeniä on saatu jakaa vuosia eteenpäin.

– Ihmisarvo on Vanhatalolle luovuttamaton, ja hän elää niin kuin opettaa, Heikkilä totesi.

Leena-Sisko Vanhatalo sai 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä aitiopaikalta seurata Marttojen kansainvälistä työtä Burkina Fasossa, Afrikassa. Marttaliiton hallituksen jäsenenä ja kansainvälisiin marttoihin kuuluvana hän vieraili vuosittain Marttojen kehitysyhteistyökohteessa.

Hänen mielestään neuvonta oli hyvin organisoitua ja kehitysyhteistyö haastavaa ja hyödyllistä. Burkina Fasossa pantiin alulle muun muassa aurinkoenergiaa hyödyntävä leipomo.

Tyrniherkkuja ja senioritoimintaa

Hämeestä kotoisin oleva kotitalousopettaja tuli miniäksi Merikarvialle vuonna 1974. Vuosikymmenien aikana hän on päässyt syventymään satakuntalaiseen merelliseen kulttuuriin, muun muassa perehtynyt tyrniherkkuihin ja toiminut puheenjohtajana Marttojen tyrnikirjojen työryhmässä.

Vanhatalo ei ole unohtanut pitkäaikaista työnantajaansa, Merikarvian kuntaa, vaan toimii eläkeläisjärjestön edustajana vanhusneuvostossa. Se seuraa hyvinvointialueen kehitystä vanhusväen kannalta.

– Pyrimme järjestämään senioreille erilaisia aktiviteetteja, kuten juhannusjuhlat.

Seurakunta on saanut Vanhatalosta aktiivisen vapaaehtoisen lähes puolen vuosisadan ajaksi. Hän toimi starttimoottorina myös lähetyksen järjestämissä joulumyyjäisissä, mitkä järjestettiin kimpassa diakoniatyön kanssa.

Vanhatalo sanoo arvostavansa saamaansa huomiota ja sitä, että seurakunta on hakenut tätä arvonimeä.

– Vaikka se on henkilökohtainen huomionosoitus, koen, että se on arvostusta myös vapaaehtoistoiminnalle.

Hänelle mieleisintä vapaaehtoistyötä seurakunnassa on käytännön työ lähetyksen ja diakonian puolella.

Vanhatalo toimi pitkään lähetysjohtokunnan puheenjohtajana sekä kirkkoneuvoston ja -valtuuston jäsenenä, viimeiset luottamustoimivuodet valtuuston puheenjohtajana. Kokousten lisäksi luottamustoimet edellyttivät läsnäoloa monenlaisissa tilaisuuksissa.

– Se teki työstä rikkaan ja tekijälleen mieleisen sekä lisäsi luottamustoimen laajuutta, seurakuntaneuvos kiteyttää.