Martan mokapala: Karsea kääretorttu
Päätin tehdä nuorisoseuran kahvioon kääretorttua, jonka täytteeksi tulisi paahtokinuskia. Leivoin tortun ja leikkasin siitä kantapalat pois. Ennen asiakkaille tarjoamista rupesin varmistamaan, ovathan maut kohdallaan.
Yäk! Maku oli ylenpalttisen karsea.
Syykin selvisi: suola ja leivinjauhe olivat samannäköisissä muovipurkeissa, joten olin vahingossa laittanut taikinaan leivinjauheen sijasta puolitoista teelusikallista suolaa. Leivinjauhe taas oli jäänyt kokonaan pois. Ihmettelen, miten torttu oli edes kohonnut.
Se kääretorttu meni roskiin. Ehdin leipoa uuden pohjan, johon vatkasin täytteeksi kermaa. Paahtokinuskikääretorttua kahvioon ei saatu, koska kinuskipohja olisi pitänyt keittää edellisenä päivänä.
Suunnitelmanmuutos, 52
Mikä mokapala?
Moni martta on kätevä, pätevä ja etevä. Mutta joskus marttakin mokaa. Puuro palaa pohjaan, viherkasvi kuukahtaa kuivuuteen, villapaidat kutistuvat kuumassa pesuohjelmassa… Aluksi se kiukuttaa, vähitellen hymyilyttää, ja kun aikaa kuluu, voi sen jo jakaa toisillekin.
Martan mokapala ei naureskele kenenkään kustannuksella, vaan kertoo enemminkin, että tekevälle sattuu. Ja jos hyvin käy, niin virheistä myös oppii.
Martan mokapala ei naureskele kenenkään kustannuksella, vaan kertoo enemminkin, että tekevälle sattuu. Ja jos hyvin käy, niin virheistä myös oppii. Paljasta meille mokasi
Sinua saattaa kiinnostaa myös
”Marttailu tuli verenperintönä"
