”Marttailu on rikastuttanut elämää monin tavoin”

Päivi Leinonen on toiminut Kesälahti-Martoissa jo 27 vuotta. Marttailu on tuonut elämään tärkeitä taitoja, ikimuistoisia hetkiä ja ennen kaikkea yhteisöllisyyttä.

– Kun lapset kasvoivat, eivätkä enää tarvinneet iltaisin äitiä kotona, piti hankkia jokin harrastus. Olin miettinyt Marttoja jo pidempään, että se voisi olla oma juttuni, Päivi Leinonen muistelee marttataipaleensa alkua.

Vuosi oli 1998, kun hän liittyi mukaan Kesälahti-Marttojen toimintaan. Marttailua tulee siis täyteen jo 27 vuotta. Tuona aikana hän on ehtinyt toimia pitkään sekä oman yhdistyksensä että Pohjois-Karjalan piirin hallituksissa, molemmissa myös puheenjohtajana. Yhdistystoiminta on tuonut mukanaan paljon elämyksiä ja tuttavuuksia.

– Olen ollut vertaismarttana, sienimarttana ja ruokamarttana. Tämä on niin monipuolista toimintaa! Olen oppinut tekemään havukransseja, lyhteitä, vispilöitä ja vastoja, mutta myös paljon uutta modernia. Meillä on ollut naurujoogaa ja mutakylpyä, ja nyt on tulossa äänimaljarentoutusta. Olemme käyneet myös oopperassa Savonlinnassa.

Yksi Leinosen parhaista muistoista on yhdistyksen näytelmäpiiri. Eräältä martalta löytyi kokoelma vanhoja pukuja, joita käytettiin monessa näytelmässä. Niihin pukeutuneena käytiin myös lausumassa runoja Joensuussa.

Junnukokit moikkailevat

Tärkein osa Leinosen marttatoimintaa on ollut kuitenkin Junnukokkikurssien ohjaaminen. Lasten kanssa on kokkailtu jo 19 vuotta. Toiminta alkoi yhdistyksen omana kerhona tutuille lapsille, mutta nyt se on vakiintunut Kiteen koulun kerhoksi, jota Kesälahti-Martat järjestää. Kokkikerho on osa Harrastamisen Suomen mallia ja ryhmiä on kaksi, 1–3-luokkalaisille ja 4–6-luokkalaisille. Ruokalajejakin on ehtinyt olla joka lähtöön.

–  Pikkukokkien kirja on kokattu muutamaan kertaan läpi! Leinonen nauraa.

– Pyrimme tekemään yksinkertaisia nopeita reseptejä, helppoja kotiruokia. Olemme tutustuneet uusiin ravitsemussuosituksiin ja kokeilleet kasvisproteiineja, kuten härkistä. Lasten toiveita kuunnellaan myös, syksyllä he toivoivat esimerkiksi sushia. Sitten tehtiin sitä!

Junnukokkikurssien myötä Leinonen on tullut tutuksi monelle lapselle. Ulkona kulkiessaan hän kuulee monesti iloisen huikkauksen: ”Moi Päivi!”

– Välillä tuntee itsensä nuoremmaksi, kun lapset moikkailevat, Leinonen kertoo.

– Myös vanhoja marttoja näkee kylällä, se yhteisöllisyys on ihanaa. Voi jäädä juttelemaan ja muistelemaan menneitä.

Yksi lause ratkaisi

Kun Leinonen päätti liittyä Marttoihin, osa sukulaisista kohotti kulmiaan. Järjestön arvomaailma tuntui kuitenkin omalta ja tärkeältä.

– En osannut neuloa sukkaakaan, kun liityin Marttoihin. Muistan, kun jäsenhankintakampanjassa puhuttiin siitä, että Martat tekee töitä kotien ja perheiden hyväksi. Se lause ratkaisi päätöksen, sillä koti ja perhe ovat aina olleet minulle tärkeitä. Marttailun myötä on tullut ihania kokemuksia, joita en olisi muuten saanut. Se on rikastuttanut elämää monin tavoin!