”Marttailu tuli verenperintönä”

Teija Suomalainen oli marttakokouksissa mukana jo lapsena. Järjestötoiminnasta on tullut elämäntapa Suomalaiselle, ja hän on saanut palkinnonkin vertaismarttatoiminnasta.

– Äitini, isoäitini ja kummini olivat kaikki marttoja. Kasvoin maalaiskylässä, ja martoilla oli tapana kokoontua jäsenten kodeissa. Istuin kokouksissa lattialla ihmettelemässä muiden lasten kanssa, Teija Suomalainen kertoo.

Neuvottoman kylässä Kymenlaaksossa kasvanut Suomalainen lähti mukaan marttatoimintaan paluumuuton jälkeen. Opettajana työskennellyttä Suomalaista pyydettiin sihteeriksi, joten hän ”hyppäsi heti yhdistystoiminnan syvään päähän” liittyessään Neuvoton-Salmin Marttoihin 25 vuotta sitten. Sen jälkeen hän on ehtinyt toimia monissa rooleissa sekä omassa yhdistyksessään että piirihallituksessa. Kotiyhdistyksestään Suomalainen on saanut paljon pitkäaikaisia ystäviä.

– Jokainen löytää meillä oman tapansa olla martta!

Aate puhuttelee

Viime keväänä Suomalainen palkittiin Marttojen juhlagaalassa vertaismarttana. Palkittavaksi oli etsitty ”aktiivista yhdistysten tukijaa, joka pitää innostavimmat toiminnansuunnitteluillat.”

– Se oli minulle suuri asia. Huomionosoitus sai tuntemaan arvostusta ja innosti toimintaan vielä lisää, Suomalainen muistelee.

Vertaismarttojen tehtävänä on toimia oman piirinsä yhdistysten tukena. Marttaliitto kouluttaa vertaismartat, jotka vievät liiton uusimmat toimintasuunnitelmat yhdistysten pariin.

– Hyvien oppien kanssa jalkaudumme kuin emissaarit aikoinaan, Suomalainen vitsailee viitaten ensimmäisiin Marttojen neuvojiin, jotka lähtivät kiertämään Helsingistä maaseudulle 1900-luvun taitteessa.

Suomalainenkin haluaa viedä martta-aatetta eteenpäin. Hyvän arjen ja yhteisöllisyyden eteen toimiminen tuntuu tärkeältä ja antaa paljon.

– Lasten ja ikäihmisten kanssa toimiminen on erityisen lähellä sydäntäni. Okei-hankkeen puitteissa kävimme kouluissa opettamassa arjen taitoja lapsille. Vilppu-hankkeessa järjestämme mukavaa yhdessäoloa ja ruuanlaittoa ikäihmisille, hän kertoo.

– Martoilla on monia hyviä ajatuksia ja periaatteita. Yhdistyksissä jätetään tittelit ulkopuolelle, ja toiminnassa kaikki ovat tasa-arvoisia. Marttapuvuissa martat olivat jo toiminnan alkuaikoina samanarvoisia myös ulkoisesti, kun vaate yhdisti. Myös Marttojen työ naisten aseman parantamiseksi on ollut tärkeää.

Harrastuksen sijaan elämäntapa

Suomalaisen marttailuun on mahtunut monenlaista. Tärkeitä tapahtumia ovat olleet yhdistyksen kesäretket, joita on tehty lähikuntien kesäteattereista aina Viroon asti. Perinteisissä marttailloissa kulminoituu toiminnan keskeinen olemus, eli mukava yhdessäolo, uuden oppinen ja toimiminen yhdessä, vaikka perinneruoka Neuvottoman Lootaa tehden.

Yksi hulvattomista marttamuistoista on Suomi meloo -tapahtuman melojien kestitseminen Lauanniemessä.

– Lämmitimme saunaa, teimme iltapalaa, ja aamulla ensimmäinen martta alkoi keittää puuroa jo neljältä. Aamupala täytyi saada seitsemäksi. Patjat olivat sellaiset, että kukaan meistä ei nukkunut. Mutta melojien palaute oli, että tämä on niin monen tähden ruokailu, että tällaista ei ole missään! Suomalainen muistelee huvittuneena.

Hauskaa oli, ja yhdistyksen kassaan kertyi sievoinen summa yhteiseen toimintaan.

Suomalaiselle marttailu on harrastuksen sijaan elämäntapa, joka näkyy paljon arjessa. Kotona pullien valmistuessa lapset oppivat jo pienenä kysymään ”saako näitä ottaa vai menevätkö martoille”. Suomalaisen lapset ovat olleet mukana makkaranpaistossa ja joulupukkeina, ja mies henkisenä tukena, mutta myös marttojen painavien vuokra-astioiden kantajana. Nyt on yksi miniöistäkin ”kaapattu aatteen pariin”.

– Perhettä on martta-aatteella vihmottu! Teija Suomalainen nauraa.