Minun astiakaappini: Amerikan aarteita ja kirppislöytöjä

Jos saisit ottaa vain muutaman astian mukaasi muutossa, mitkä valitsisit? Tätä kysymystä Anni Outinen-Jones pähkäili kolme vuotta sitten.

Käsinmaalatut pääskyslasit ovat 1920–1930-luvuilta. Lasit kuuluivat aikoinaan Annin isänpuoleiselle mummulle.

Anni Outinen-Jones asui 40 vuotta Amerikassa. Kun hän muutti puolisonsa kanssa Mainesta Suomeen, mukaan pakattiin alle kahden kuution verran tavaraa.

– Asuimme suuressa talossa maaseudulla. Olen keräilijä, rakastan kirpputoreja ja antiikkikauppoja. Kun jäimme eläkkeelle, päätimme tyhjentää maatilamme ja muuttaa Suomeen, Anni Outinen-Jones kertoo.

Neljäkymmentä vuotta aiemmin Annilla oli ollut vain muutama astia, kun hän lähti rakkautensa perässä Amerikkaan. Nyt talo oli ullakkoa myöten täynnä aarteita.

Isovanhemmilta peritty yli 100-vuotias Alexanderwerk-vaaka on kulkenut Annin matkassa Amerikkaan ja takaisin Suomeen.

Aikaa talon tyhjentämiseen oli kaksi kuukautta.

– Siinä oli kamalasti tekemistä! Menin vähän sekaisinkin, ja joidenkin rakkaiden esineiden kanssa ajattelin vain, että saahan näitä sitten Suomestakin.

Talon tyhjentäminen oli pariskunnan lahja lapsilleen, ettei näiden tarvitsisi aikanaan miettiä, mistä luopua. Tavaroista luopuminen kun ei ole helppoa.

Anni lähetti Saksassa, Mainessa ja Seattlessa asuville lapsilleen kuvia esineistä ja kysyi, mitä säilytetään ja mistä luovutaan. Osa tavaroista jätettiin talon tuleville asukkaille.

– Oli kyllä puhdistavaa jättää kaikki ne tavarat taakseen!

Aluksi mummonmökkiin

Oli sateinen marraskuu, kun Anni saapui puolisoineen Suomeen. Korona jylläsi ympäri maailmaa. Pariskunta muutti Hauhoon mökille, kauas ihmismassoista.

– Asuimme klassisessa retrotyylisessä mummonmökissä, johon ei tullut sähköä eikä juoksevaa vettä. Olimme niin innoissamme, ettei sillä ollut väliä! Se aika erotti meidät Amerikasta.

Anni rakastaa kirpputoreilla kiertämistä. Amerikassa hän keräsi paikallisia antiikkiastioita. Indiana Glass Companyn 1940-luvun lasit tekivät vaikutuksen. Amerikkalainen Indiana Glass Company perustettiin vuonna 1907. Yritys valmisti puristettuja, puhallettuja ja käsin muovattuja lasi- ja ruokailuvälineitä melkein sadan vuoden ajan.

Uusi asunto löytyi Hämeenlinnasta, ensin keskustasta ja sitten sen liepeiltä. Pian Amerikasta tuodut astiat saivat rinnalleen uusia kirppislöytöjä.

– On ihmeellistä, miten nopeasti ihminen rakentaa kotia ympärilleen. Jo nyt meille on kertynyt liikaakin tavaraa. Rakastan edelleen kirpputoreilla kiertämistä, ja Hämeenlinna on kirpputorien keskus – tänne kannattaa tulla kauempaakin!

On ihmeellistä, miten nopeasti ihminen rakentaa kotia ympärilleen.

Ylähyllyllä on amerikkalaisia Monroe Salt Works -astioita, joiden valmistuksessa käytetään suolaa. Polttouuniin lisätty suola tekee astioihin kiiltävän ja kestävän pinnan ja rosoisen tekstuurin. Toisella hyllyllä muumimukeja, joita Anni hankki Suomen-reissuillaan Amerikkaan. Alahyllyn kannu muistuttaa järvenrannasta ja kaisloista. Se on Annin mainelaisen keraamikkoystävän tekemä.
Anni Outinen-Jones liittyi Linnan Marttoihin kaksi vuotta sitten. Marttatoiminnasta paluumuuttaja on löytänyt ystäviä ja oppinut uudesta kotikaupungistaan.

Silloin tällöin Anni muistelee Amerikkaan jääneitä astioitaan.

– Mietin, miksen pakannut sitä rakkainta teemukiani! Mutta onhan niistä astioista muisto. Ihminen pärjää niin paljon vähemmälläkin. Tässä elämänvaiheessa materiaalinen tavara ei ole enää niin tärkeää.

Anni rakastaa teetä ja hauduttaa sen usein kannuissa. Kaikki kodin kannut on tarkkaan valittu, ja suuri osa niistä on löydetty kirpputoreilta. Sammakkokannun Anni osti amerikkalaisesta pihamyynnistä. Myöhemmin kävi ilmi, että kannu on harvinaisempi italialainen löytö

Astiat merkitsevät Annille kolmea asiaa: käyttöesineitä, muistoja ja estetiikkaa.

– Kaikkien kolmen pitää toteutua. Mikään astiamme ei jää kaappiin seisomaan, ja melkein jokaisella astialla on tarina.

Teksti: Merja Forsman

Kuvat: Ilona Savola