Kuvat: Ilona Savola
Minun astiakaappini: Amerikan aarteita ja kirppislöytöjä
Jos saisit ottaa vain muutaman astian mukaasi muutossa, mitkä valitsisit? Tätä kysymystä Anni Outinen-Jones pähkäili kolme vuotta sitten.
Anni Outinen-Jones asui 40 vuotta Amerikassa. Kun hän muutti puolisonsa kanssa Mainesta Suomeen, mukaan pakattiin alle kahden kuution verran tavaraa.
– Asuimme suuressa talossa maaseudulla. Olen keräilijä, rakastan kirpputoreja ja antiikkikauppoja. Kun jäimme eläkkeelle, päätimme tyhjentää maatilamme ja muuttaa Suomeen, Anni Outinen-Jones kertoo.
Neljäkymmentä vuotta aiemmin Annilla oli ollut vain muutama astia, kun hän lähti rakkautensa perässä Amerikkaan. Nyt talo oli ullakkoa myöten täynnä aarteita.
Aikaa talon tyhjentämiseen oli kaksi kuukautta.
– Siinä oli kamalasti tekemistä! Menin vähän sekaisinkin, ja joidenkin rakkaiden esineiden kanssa ajattelin vain, että saahan näitä sitten Suomestakin.
Talon tyhjentäminen oli pariskunnan lahja lapsilleen, ettei näiden tarvitsisi aikanaan miettiä, mistä luopua. Tavaroista luopuminen kun ei ole helppoa.
Anni lähetti Saksassa, Mainessa ja Seattlessa asuville lapsilleen kuvia esineistä ja kysyi, mitä säilytetään ja mistä luovutaan. Osa tavaroista jätettiin talon tuleville asukkaille.
– Oli kyllä puhdistavaa jättää kaikki ne tavarat taakseen!
Aluksi mummonmökkiin
Oli sateinen marraskuu, kun Anni saapui puolisoineen Suomeen. Korona jylläsi ympäri maailmaa. Pariskunta muutti Hauhoon mökille, kauas ihmismassoista.
– Asuimme klassisessa retrotyylisessä mummonmökissä, johon ei tullut sähköä eikä juoksevaa vettä. Olimme niin innoissamme, ettei sillä ollut väliä! Se aika erotti meidät Amerikasta.
Uusi asunto löytyi Hämeenlinnasta, ensin keskustasta ja sitten sen liepeiltä. Pian Amerikasta tuodut astiat saivat rinnalleen uusia kirppislöytöjä.
– On ihmeellistä, miten nopeasti ihminen rakentaa kotia ympärilleen. Jo nyt meille on kertynyt liikaakin tavaraa. Rakastan edelleen kirpputoreilla kiertämistä, ja Hämeenlinna on kirpputorien keskus – tänne kannattaa tulla kauempaakin!
On ihmeellistä, miten nopeasti ihminen rakentaa kotia ympärilleen.
Silloin tällöin Anni muistelee Amerikkaan jääneitä astioitaan.
– Mietin, miksen pakannut sitä rakkainta teemukiani! Mutta onhan niistä astioista muisto. Ihminen pärjää niin paljon vähemmälläkin. Tässä elämänvaiheessa materiaalinen tavara ei ole enää niin tärkeää.
Astiat merkitsevät Annille kolmea asiaa: käyttöesineitä, muistoja ja estetiikkaa.
– Kaikkien kolmen pitää toteutua. Mikään astiamme ei jää kaappiin seisomaan, ja melkein jokaisella astialla on tarina.