”Nyt ei kursailla!” – Linnan Marttojen käsityönäyttelyssä taidot saavat näkyä

Linnan Marttojen Oivalluksen ilo -näyttely on tuonut Hämeenlinnan kirjastoon kädentaitojen koko kirjon.

– Mulla on nyt joku kuusikymmentä tuntia kasassa ja sulla varmaan satakaksikymmentä tuntia.

– Niin, kyllä varmaan kuukauden päivät oon laittanut tähän.

Linnan Marttojen käsityönäyttely Oivalluksen ilo on vaatinut pitkän järjestelyn. Kolmiviikkoista näyttelyä varten on pitänyt ideoida, suunnitella, varata tila kirjastolta, järjestää esille tuleville käsitöille vakuutukset, kirjoittaa tekijäesittelyt, olla yhteydessä mediaan ja tietysti hankkia itse näyttelyesineet… Näyttelyn parissa hääränneet Pirjo Vilja ja Helena Mattila ovat rohkaisseet toisia marttoja esittelemään omia kykyjään.

– Osa on niin vaatimattomia töistään tai ajattelee, että ne eivät ole tarpeeksi hyviä. Meidän iskulauseenamme oli, että nyt ei tarvitse kursailla, eikä olla vaatimattomia! Näytetään, mitä martat osaavat! Ja sen me teimmekin, Vilja hehkuttaa.

Se todella pitää paikkansa. Hämeenlinnan kirjaston aula on täyttynyt valtavasta loistosta värejä, materiaaleja ja omintakeisia ideoita. Näyttelystä löytyy 300 teosta aina maalaustaiteesta keramiikkaan ja tilkkutäkeistä nahkalaukkuihin. Marttamaiseen tapaan neuleitakin on aimo kasa – upein eri pintakuvioin ja tekniikoin, osa jopa itse kehrätyistä ja värjätyistä langoista. Pää menee pyörälle, jos alkaa miettiä, mikä määrä työtunteja on jokaisen näyttelyesineen takana.

– Oivalluksen ilo -nimen näyttelylle keksi yksi martta, eli Sinikka Karppinen, kertoo Sirkka Ihalainen.

– Tämä tuottaa iloa ja täällä on paljon oivalluksia, Eija Honkajuuri tiivistää nimen taustaa hymyillen.

Katso video näyttelystä:

Ole hyvä ja salli evästeet nähdäksesi tämän sisällön tai katso sisältö täältä.

Kierrätystä ja kokeiluja

Oivallukset ja työskentelyn ilo paistavat läpi myös, kun Ihalainen ja Honkajuuri kertovat käsityöharrastuksistaan.

– Nyt olen kurssilla, jossa tehdään paitapuseroista mekko. Siellä käytetään kaikki osat hyväksi, taskut ja muut. Lisäksi olen tehnyt vaatteita vanhoista verhoista ja lakanoista. Sillä tavoin saa myös muistoja sisältävät kankaat uudelleen esille, Ihalainen kertoo.

– On ollut niin ihanaa kokeilla kaikennäköistä, olen tehnyt vaikka mitä. Ehkä kalannahan parkitsemiskurssi oli kaikista erikoisin. Sinne voisin mennä uudestaankin! Mateen nahat on niin hienoja, Honkajuuri tunnelmoi.

Nyt Honkajuurella on kokeilussa lankojen purkkivärjäys. Keittiö ikkunalta löytyy neljä purkkia: mandariinia, avokadoa, teetä ja kahvia.

– Itse nykyään vain neulon, rakastan lankojen värejä, uusia tekniikoita tai malleja. Neulon koko ajan ja vedän myös neuleryhmää! Sitä ennen tein tilkkutöitä kuusi vuotta putkeen, muuta ei maailmassa ollutkaan, Mattila kertoo.

– Ja sitten jos ei onnistu, niin voi aina purkaa! Tekeminen on rentoa, Honkajuuri muistuttaa.

– Niin, ei se saa olla tiukkapipoista. Eikä tarvitse ajatella, että aina pitää onnistua, Mattila korostaa.

– Ja se kasvattaa luonnetta. Kerran innostuin niin paljon, etten laskenut enää silmukoita. Sitten jouduin purkamaan, mutta paidasta tuli valmis ja pidän sitä edelleen, Vilja nauraa.

Marttanelikon rupattelua on mukavaa kuunnella ja innostus tarttuu. Ideat lentelevät ilmassa ja monta kertaa kuulee, että ”minunkin täytyy kokeilla tuota!”

Toisille käy niin, että koulujen käsityötunneilta jää karvas maku suuhun, eikä käsin tekeminen enää innosta. Martoista löytyy kuitenkin eläviä esimerkkejä siitä, että kipinän voi löytää uudelleen. Vilja ei ole antanut opettajan kommentin hidastaa.

– Käsityötunneilla mulla meni kaikki pilalle. Kun opettelin nurjaa silmukkaa karhealla villalangalla, tiukka ote langasta hiersi sormea ja opettaja sanoi, että mene pesemään kädet, kun ne ovat niin hikiset. Silloin ajattelin, että tämä on ihan hirveää. Eläkkeellä päätin opetella uudelleen neulomaan, ja siitä se lähti!

Iso näyttely vaatii hyvän pohjatyön

Oivalluksen ilo on Linnan Marttojen toinen iso käsityönäyttely. Mitä vinkkejä he antaisivat muille yhdistyksille, jos innostusta oman näyttelyn perustamiseen herää?

– Meiltä saa kyllä neuvoja, huikkaa Mattila heti ensimmäiseksi.

– Yhdistyksen tulisi olla riittävän iso, jotta töitä saadaan tarpeeksi. Ja innostusta pitää olla, koko yhdistyksen pitää olla näyttelyn takana, Vilja pohtii.

– Jo vuotta aikaisemmin kannattaa alkaa puffamaan ajatusta kaikissa harrastusryhmissä, Mattila jatkaa.

Yksin ei kannata puurtaa, helpointa on, jos vastuuhenkilöitä on yksi tai kaksi, ja heidän lisäksensä toimikunta. Linnan Marttojen näyttelytoimikunnassa on ollut mukana 12 marttaa. Palavereja on järjestetty paljon ja säntillinen pohjatyö onkin järjestäjien mielestä kaiken ytimessä.

– Meidän ensimmäisen näyttelyn oli tarkoitus olla vuonna 2021, mutta koronan takia se peruuntui. Vuonna 2022 järjestäminen oli sitten paljon helpompaa, kun kaikki pohjatyö olikin jo valmiina, Vilja muistelee.

– Viime näyttely oli kaksiviikkoinen, mutta ihmiset tulivat vielä kolmannellakin viikolla päivittelemään kirjastoon, että missä ne käsityöt ovat. Tällä kertaa päätettiin, että näyttely on pystyssä kolme viikkoa, Mattila jatkaa.

Muutakin opittiin, ja esimerkiksi käytännön järjestelyjä tehtiin toisella kertaa paremman tiedon varassa.

– Ensimmäisestä näyttelystä tiedettiin kompastuskivet. Esimerkiksi töiden vastaanotto pitää organisoida hyvin, Vilja toteaa.

– Suunnittelua, miettimistä, palavereja. Niihin täytyy käyttää paljon aikaa. Kun töitä on niin paljon, kolmesataa, oli pakko miettiä aihepiirejä. Päätettiin, että jokaiselle aihepiirille on oma esillepano, ja jokaiselle esillepanolle tuli kaksi vastuullista toimikunnasta, Mattila kertoo.

– Vuoden 2022 näyttelyn rakennuspäivä oli aikamoista hulinaa. Nyt yritimme järjestää sen hieman helpommin, hän jatkaa.

– Mutta oli se silti vähän hulinaa, Ihalainen nauraa.

Kirjasto kutsuu kohtaamaan

Myös Hämeenlinnan kirjasto saa paljon kiitosta Linnan Martoilta. Tilaan on helppo tulla ja se kutsuu luokseen muitakin ihmisiä, kuin ainoastaan kädentaitojen ystäviä.

– Tilana kirjasto on aivan ihana, kun tämä on kaikille avoin. Täällä käy kaikenikäisiä ihmisiä isot määrät, aivan eri tavalla kuin vaikkapa jossain galleriassa. Ja kirjasto on melkein aina auki, Honkajuuri iloitsee.

– Kirjaston henkilökunta on myös avuliasta ja saimme lainata esimerkiksi tikkaita, Vilja jatkaa.

Oivalluksen ilo -näyttelyssä on toiminut myös vapaaehtoisten marttojen päivystys. Ei kirjaston koko aukioloaikaa, mutta kuitenkin joka päivä. Vilja kertoo, että toisinaan käsityöt saattavat herättää kävijöiden mielissä myös muistoja. Silloin on arvokasta, jos jollain on aikaa kuunnella.

– Nykyään ihmisillä on valtava tarve puhua. Joku saattaa kertoa oman elämänsä tarinan käsityön äärellä.