Pusikosta punontaan

Nyt on juuri oikea aika etsiä pajut punontatöihin. Kerää, käsittele ja säilytä materiaali oikein. Pajukorin ohje ilmestyy Martat-verkkolehdessä maaliskuussa.

Hyvä punontapaju

Kuorellisena punontaan käytettävän pajun paras keruuaika on kasvin lepokaudella: se alkaa syksyllä lehtien pudottua ja jatkuu pitkälle kevättalveen. Silloin kuori kestää käsittelyä ja paju on sitkeimmillään. 

Kun punonta on tavoitteena, kierrä kaukaa vanhat ja haaroittuneet pajupuskat. Niistä on iloa vain pääsiäisen aikaan kissaoksiksi. 

Hyvä punontapaju on haaratonta, yhden tai korkeintaan kahden kasvukauden piiskapajua. Sitä löytyy paikoista, joissa pensaikko on leikattu alas edellisenä vuonna. Leikkaamalla voit siis nuorentaa vanhat pajupuskat, joita ehkä kasvaa omalla maallasi. 

Luonnonpajun vuoden kasvu on hitaampaa kuin viljelyn pajun. Luonnonpaju käy kuitenkin oikein hyvin moniin punontatöihin. Se kestää sään vaihteluja esimerkiksi puutarhassa kukkatukena tai muussa käytössä sään armoilla. Myös säännöllisesti leikattu jalava käy hyvin punontaan, samoin nopeakasvuinen punainen kanukka. 

Viljeltyjä pajuja voi ostaa valmiiksi niputettuna pajutiloilta, mutta eri lajikkeita voi myös kasvattaa omassa puutarhassa: koripajua, härmäpajua, siperianpajua… Viljeltyjen pajujen vuosikasvu voi olla useita metrejä. 

Keruu

Punontaa varten kerää erimittaisia ja -paksuisia pajupiiskoja (pituus 50–150 cm). Yleensä tarvitset paljon vähemmän paksuja loimipajuja kuin ohuita kudepajuja. Hyvä muistisääntö kuuluu: jos loimi on keskisormen paksuista, siihen sopiva kude on pikkurillin paksuista. 

Etenkin alussa kannattaa kerätä pajuja reilusti, koska niitä menee punoessa myös hukkaan. Osa murtuu, taittuu tai katkeaa, osa on liian paksua tai mutkaista. Ota siis jätesäkki tai iso muovikassi mukaan, kun lähdet pusikkoon! 

Kerää Marttojen pajukoria varten vähintään 30 pidempää ja paksumpaa loimipajua ja 150 –200 ohuempaa kudepajua. Toki määrä riippuu pajujen pituudesta ja korin koosta (halkaisija ja korkeus). 

Leikattu paju sitkistyy, jos se on ulkona nipussa muutaman päivän ennen punontaa. Kerää pajut siis mielellään tällä viikolla, jos aiot punoa ensi viikolla. 

Lajittelu

Pajujen lajittelu ja niputtaminen keräämisen jälkeen helpottaa työskentelyä. Pajut laitetaan nippuihin pituuden mukaan. Saavi tai ämpäri on hyvä apu lajittelussa: Laita pajupiiskat saaviin, tyvet pohjalle. Ota nippu pisimpiä latvoja käteen, ravistele, nosta nippu ylös ja laita sivuun. Ota taas ylimmät latvat seuraavaan nippuun, ravistele ja nosta. Jatka näin, kunnes kaikki pajut ovat nipuissa. 

Niputus

Lajittele pajut nippuihin, jotka ovat korkeintaan 10 cm:n paksuisia. Sido niput joustavalla siteellä (trikookude, sukkahousun puntti tms.) 2–4 kohdasta, pajujen pituuden mukaan. Napakasti niputettu pajut oikenevat säilytyksen aikana. Punonta helpottuu ja hukkamateriaali vähenee. 

Säilytys

Säilytä tuoreet pajut ulkona, katoksen alla ja poissa suorasta auringonpaisteesta. Syksyllä ja talvella kerätyt pajut säilyvät punontatuoreena ulkona hyvin kevättalvelle asti. Vasta kevätaurinko ja lämpimät kelit alkavat kuivattaa pajuja niin, että niitä ei voi liottamatta käyttää punontaan. 

Liotus

Hitaasti kuivatettu paju saadaan punontakuntoon liottamalla. Liotettuna punottu paju ei punonnan jälkeen kuivuessaan enää kutistu. Siirry kuitenkin kuivatun pajun punontakäyttöön vasta sitten, kun olet ensin harjoitellut riittävästi yhteistyötä tuoreen pajun kanssa. Liotusta varten tarvitset astian, jossa pajut mahtuvat olemaan vedessä pitkin pituuttaan.