Rohkeasti luomaan! –Nostetaan käsityön taitajat esiin

On aika nostaa esiin käsitöiden taiteellinen puoli. Voiko kukkakirjoiltu pöytäliina olla taidetta siinä missä kukkamaalauskin?

Aila Aho kertoo:

”Minulla on tallessa valokuva, jossa olen 3,5-vuotias ja kirjon vohvelipyyhettä. Voin siis sanoa, että olen tehnyt käsitöitä kirjaimellisesti siitä lähtien, kun neula on pysynyt kädessäni.

Teen sairaanhoitajana kolmevuorotyötä, mutta käsitöitä tehdessäni menen ihan toiseen maailmaan ja työasiat unohtuvat hyvin.

Minusta meidän käsitöiden harrastajien, joita marttojen joukossakin on paljon, on arvostettava käsitöitä ja kädentaitoja ja uskallettava näyttää osaamistamme. Kannustan kaikkia rohkeasti luomaan ja mahdollisesti löytämään myös oman taiteellisen puolensa.

Sisäinen maailma näkyviin

Liityin Marttoihin, tarkemmin Tampereen Marttayhdistyksen Nykynaiset-toimintaryhmään, vuonna 2006. Minulle oli mielekästä päästä ryhmään, jossa yhteinen tekeminen ja uusien, erilaisten asioiden oppiminen oli mahdollista.

Minusta marttajärjestö on merkittävä kansalaisjärjestö, joka elää nykypäivää monella tavalla ja tasolla. Sen erilaiset hankkeet ja tempaukset näkyvät ja kuuluvat yhteiskunnassa. Minulle marttana olo merkitsee perusarjen arvostamista ja yhteisönä toimimista ihmisten keskellä. Arvostan toiminnassa sosiaalisuutta ja sitä, että jokainen martta voi toimia omalla panoksellaan.

Kiinnostuin Marttojen taitoavaimista, joista kolmannen suoritin 2012–2016. Tutustuimme muun muassa perinteisiin käsitöihin: ryijyn solmimiseen, koukkuamiseen ja lautanauhoihin.

Samoihin aikoihin aloitin Tampereen seudun työväenopistossa aikuisten käsityötaiteen opinnot. Ensin ajattelin, että käsityön taide ei koske minua, sillä halusin vain tehdä erilaisia käsitöitä ja oppia tuntemaan ja käsittelemään eri käsityömateriaaleja ja -tekniikoita. Ilmoittauduin kuitenkin mukaan ja aloin pikkuhiljaa nähdä omissa töissäni myöstaiteellisen puolen.

Ei kaikki käsityö ole taidetta, mutta onhan hyvin tunnettuja käsityötaiteilijoita, jotka luovat vaikka lankatekniikalla taidetta. Minusta taide on jotain, jossa tekijän sisäinen maailma ”pakottaa” luomaan itselle merkityksellistä tuotosta. Toiveena on tuotoksen avulla välittää sisäistä maailmaansa myös muille.

Kun alan tehdä jotain, en ajattele, että nyt teen taidetta, sillä minulla täytyy olla jokin syy, miksi teen jotakin, esimerkiksi lahjaksi tai itselle. Sitten, kun työ on valmis, se on taidetta tai käsityö. Joskus jo aloittaessa tunnen ja koen tekeväni käsityötaidetta, mutta usein ensin syntyy käsityö, jota tutkiessa ja katsellessa näen siinä myös taiteellisen puolen. Pystyn omista töistäni sanomaan, mitkä mielestäni ovat taidetta.

Parasta on prosessi

Aikuisten käsityön taiteen opinnot saivat ajatteluni käsitöistä muuttumaan: On mahdollista harrastaa kädentaitoja ja saada hyvää opetusta ja kehittää itseään. Voin oppia yhdistämään erilaisia tekniikoita ja materiaaleja samaan työhön.

Opinnoissa perehdyimme myös koviin materiaaleihin, kuten lasiin, keramiikkaan ja puuhun. Tein puusta muun muassa itselleni virkkuu- ja koukkuamiskoukut ja perusopintojen lopputyönä lankakuusikuution. Opinnoissa ehkä parasta on ollut seurata omaa – ja myös muiden – oppimisprosessia. Kuinka hienoja, erilaisia tuotoksia tulee samoilla ohjeilla, kun päästää oman luovuutensa irti! Myös yhdessä tekeminen on tärkeää, ja olen saanut opintojen aikana uusia ystäviä.

Vuonna 2018 olen kirjoittanut henkilökohtaiseen kehityssuunnitelmaani: “Uskalla kokeilla ja etsi omaa taidenäkemystäsi ja rohkeasti katso kädentaitoja laajasti. Elä tyydy ilmeisimpään vaihtoehtoon ja unohda liiallinen kriittisyys.”

Tämä on todella toteutunut niiden neljän ja puolen vuoden aikana, jonka aikuisten käsityön taiteen perusopinnot kestivät.

Käyttöesine vai taideteos?

Opintojen aikana pohdin paljon myös sitä, miksi käsityö ei voisi olla taidetta siinä missä kuvataidekin. Miksi öljyvärein maalattu kukkapelto on taideteos, mutta kukilla kirjailtu pöytäliina ei sitä olisi? Välineet ja materiaalit ovat erilaiset, mutta teokset ovat minusta saman arvoisia. Molemmissa tekijä on luonut itselleen merkityksellistä ja haluaa välittää teoksellaan sen myös muille.

Painotan sitä, että kaikki käsityöt eivät ole taidetta. Käsityö voi olla taidokas, kaunis, virheettömästi tehty, mutta edelleen se on käsityö. Käsitöillä on usein käytännön funktio, mutta sen lisäksi käsityö voi olla myös taideteos.

Olen tehnyt esimerkiksi lampun puusta ja silkistä, johon on painettu vahakaaviolla sydänkuvio. Olen tehnyt koruja erilaisista materiaaleista, vuollut puusta koukkuamiskoukut ja kirjaillut taulun kankaalle. Ne kaikki ovat käsitöitäni ja niillä on oma käyttötarkoituksensa. Niissä koen luoneeni uutta, oman näköistä käsityötä, jossa on mukana myös taidetta. Uskon myös muiden näkevän sen.

Voiko villasukka olla taidetta? Minun neulomani ja virkkaamani sukat eivät sitä ole, eivätkä miljoonat muutkaan sukat. Uskon kuitenkin, että on olemassa taiteellisesti tehtyjä villasukkia. Tai joku neuloo niitä parhaillaan.

Käsitöiden tekemisessä ja käsityön taiteessa vapauttavaa on se, että jokainen voi sitä tehdä omilla taidoillaan.”

Taitoliitto valiltsi Aila Ahon vuoden 2023 käsityöharrastajaksi.