Ruokamuisto: Äidin haukipihvit maistuvat eväsleipien välissä

Päivi Romula oppi äidiltään herkullisten haukipihvien valmistuksen. Luottoeväät olivat mukana myös reissulla, joka suuntautui äidin kotipaikalle, luovutettuun Karjalaan.

– Äitini ja isäni olivat intohimoisia kalastajia. Asuimme Jyväskylässä, mutta koska mummolani sijaitsi Keuruulla, vanhempani kävivät viikonloppuisin Keurusselällä kalalla.

Meillä syötiin paljon kalaa, monella tapaa laitettuna. Äitini teki esimerkiksi kalapullia, joihin oli jauhettu ahvenet kokonaisina. Ne olivat ihan kamalia ruotojen takia.

1970-luvun loppupuolella äiti löysi jostain lehdestä haukipihvien ohjeen, josta hän teki oman versionsa. Pihvien massa tehtiin nahattomasta haukifileestä. Keurusselästä sai niin karmean isoja haukia, että vanhempani joutuivat ostamaan jauhamista varten sähköisen lihamyllyn. Muistan, kun ensimmäisen kerran söin äidin haukipihvejä. Mietin, arvaako niitä syödä, koska ruotoiset ahvenpyörykät tuntuivat jo kurkussa. Yllätyin: pihvit olivat hyviä.

Ei mihinkään ilman eväitä

Ohje on älyttömän helppo. Haukimassaan lisätään reilusti sipulia, joka on kuullotettu, ja kermaviiliä. Sitten kanamunaa, korppujauhoja, suolaa ja valkopippuria. Äiti sanoi, että jos on kauhean iso hauki, voi lurauttaa sekaan vähän öljyäkin, niin pihveistä ei tule niin kuivia.

Pihvit maistuvat todella hyviltä tilli-kermaviilikastikkeen kanssa, mutta parhaimmillaan ne ovat mielestäni kylminä ruisleivän päällä. Sipuli antaa hauelle makua, varsinkin kylmänä.

Lapsuudessani emme lähteneet mihinkään, ellei ollut eväitä mukana. Eväät eivät siihen aikaan olleet sen kummoisempia kuin maitopullo ja ruisleipää sekä aikuisille kahvit. Leivän päälle ei laitettu leikkelettä vaan jotain itse tehtyä, kuten näitä pihvejä.

Muistan, kuinka olimme kerran mustikassa. En ollut murrosikäisenä kovin innokas marjastaja, joten tungin kädet tiukkojen farkkujeni taskuihin. Isä käski ottamaan kädet pois taskuista, jotta voisin kerätä marjoja. Sanoin, etten pysty, koska farkkuni ovat niin tiukat. Isä sanoi, että lähde kävelemään kotiin. Niin tein, enkä jäänyt eväille. Tästä tapauksesta sain kuulla aikuiseksi asti.

Resepti vie aikamatkalle

Haukipihvien resepti on minulle tärkeä, koska se tuo mieleen vanhoja aikoja. Kun kysyn Alzheimerin tautia sairastavalta äidiltäni haukipihveistä, hän saa muistella niitä asioita, joita vielä muistaa.

Kun äitini täytti 60 vuotta, kävin vanhempieni, äidin kahden serkun sekä siskoni ja meidän molempien miesten kanssa äidin kotipaikalla Kostamojärvellä, luovutetussa Karjalassa. Sieltä tulee äidin perheen perintö kalastamisesta.

Siellä me istuimme papan kotitalon kivijalkakivillä ja söimme haukipihviä ruisleivän päällä. Oli jännää nähdä paikka, josta mummo oli paljon puhunut. Tuo oli nyt se mäki, jossa hevonen hyppäsi välirauhan aikana ojaan, kun kuuli lentokoneen äänen.

Nyt minulla on ollut pitkä tauko haukipihvien tekemisessä. Isä kuoli neljä vuotta sitten, joten olen siitä saakka ollut kaupan kalan varassa. Täytyy ruveta kyselemään haukea paikallisilta kalastajilta ja ryhtyä taas pihvintekoon.