Ruokamuisto: Kalakukko – retkieväs, jossa kaikki on kohdallaan

Kun Anarkistimarttoihin kuuluva Kauko Lehtinen teki ensimmäisen kalakukkonsa, vaimo ei voinut katsoa tapahtumaa. Häntä jännitti niin kovasti, vuotaako kukko.

– Vaimoni Päivi on alkujaan savolainen, ja olemme olleet naimisissa 44 vuotta. Silti kalakukko – savolaisten perinneruoka – löysi tiensä keittiöömme vasta muutama vuosi sitten.

Vanha työkaverini oli pakannut yhteiselle retkellemme mukaan kalakukkoa, ja huomasin sen olevan erinomaista retkiruokaa: kukko on kooltaan näppärä, helppo kuljettaa mukana ja pysyy kasassa. Kaiken kukkuraksi se on ruokaisaa.

Savossakin kalakukko on ollut perinteinen retkieväs, koska se myös säilyy hyvin. Siinä on kaikki kohdallaan!

Työkaverilta tärkeä vinkki

Kun valmistin ensimmäistä kertaa kalakukkoa, vaimoni ei voinut katsoa. Häntä jännitti niin paljon, että onnistunko ja alkaako kalakukko vuotaa. Eikä vuotanut muuten yhtään!

Siihen on yksi salaisuus: riisi.

Opin tämän kikan työkaveriltani. Hän neuvoi laittamaan kukon pohjalle, kuoren ja täytteen väliin, puolisen senttimetriä riisiä. Riisi imee kypsyessään nesteitä, pienentää vuotojen vaaraa ja maistuukin herkulliselta.

Tätä kikkaa ei lue edes Marttojen Kaupunkilaisen kalakukko -reseptissä, jota muutoin käytän kalakukkoni ohjeena. Nyt olen kokeillut laittaa pohjalle riisin sijaan ohraa, ja sekin toimii hyvin.

Ruodotkin pehmenevät

Kalakukon valmistaminen on helppoa. Ensin pyöräytän taikinan viidestä ainesosasta ja sitten ladon litteän taikinan päälle täytteet korkeaksi keoksi. Lopuksi paketoin keon tiiviiksi.

Työkaverillani on kalakukkoon aivan ihmeellisiä täytteitä, esimerkiksi rusakkoa ja lantturaakamakkaraa. Jälkimmäinen veti vatsan aika sekaisin…

No, en harrasta sellaisia erikoisia täytteitä kuin hän, vaan täytän kukon muikuilla tai ahvenilla. Ruodoista ei tarvitse huolehtia, ne pehmenevät kyllä kukon paistuessa. Mukaan kuuluu tietysti aina laittaa myös sikaa tai tarkemmin sanottuna pekonia.

Jos haluaa valmistaa kukon ilman pekonia, sekin onnistuu. Olemme maistaneet kalakukkomestari Hanna Partasen reseptillä valmistettua siatonta kalakukkoa, mutta ei se kukko ihan samalta maistu ilman sianrasvaa. Lanttukukko on tietysti klassikko, mutta silloin pitäisi tykätä lantusta.

Ole hyvä ja salli evästeet nähdäksesi tämän sisällön tai katso sisältö täältä.

Kuuden tunnin rupeama

Kalakukon valmistaminen vie aikaa, reilu kuusi tuntia. Yleensä aloitan valmistamisen jo retkeä edeltävänä päivänä.

Viimeksi söimme kalakukkoa Haukkavuorella, kun teimme retken Pähkinäsaaren rauhan rajamerkeille. Meillä on tällaisia outoja retkiä, joita teemme pari kertaa vuodessa kadettikurssin miesten kanssa.

Poikien retkellä kalakukko kelpaa sellaisenaan, mutta muulloin se kaipaa sivuun jotain vihreää tai tomaatteja. Päälle sipaistaan tietysti voita tai vastaavaa levitettä.

Vaimoni mielestä kalakukkoa kuuluu oikeaoppisesti syödä niin, että keskelle tehdään reikä, josta leikataan kuunsirpin muotoisia paloja. Itse leikkaan ihan vain viipaleita. Kyllä näistä kalakukoistani on tykätty! Ovat maistuneet. Marttojen Kaupunkilaisen kalakukko riisilisällä on aika yksinkertainen resepti, jossa ei voi mennä helposti pieleen!

Teksti: Merja Forsman

Kuvat ja video: Ilona Savola