Ruokamuisto: Kiisseliä kahvitilkasta – Juoman jämätkin käytetään

Tehdessään lapsuutensa herkkua Merja Rossi muistaa lämmöllä äitiään, joka ei heittänyt ruokaa hukkaan.

Kahvi vapautui säännöstelystä vuonna 1954: samana vuonna, kuin Merja Rossi syntyi Hankasalmella Liisa ja Väinö Viinikaisen esikoiseksi. Perheeseen saatiin vielä kaksi tyttöä ja poika.

Merjaa kutsuttiin kotitilan mukaan Saarikankaan Merjaksi. Kahvia tyttö oppi juomaan 17-vuotiaana.

– Luin kotona yo-kirjoituksiin ja nautin kahvitauoista muun porukan kanssa.

Porukkaa piisasi, ruokapöydässä kesäaikaan jopa 14 henkeä, kun samassa huushollissa asuivat isän vanhemmat ja kotitalous- sekä maatalousharjoittelijoita. Erityisen tärkeä työapu oli naapurin isäntä Martti Räsänen.

Saarikankaalla erikoistuttiin kanoihin. Munituskanalan lisäksi tilalla oli perinteisesti kaikkea karjaa ja viljaa. Harjoittelutilaksi ilmoittautumalla sai työvoimaa, mutta isäntäväeltä edellytettiin koulutusta.

Sota oli keskeyttänyt vanhempien opintohaaveet, ja koulutus oli Viinikaisilla suuressa arvossa.

– Kieliä, etenkin englantia, piti opiskella. Meillä olikin harjoittelijoina niin brittejä kuin jenkkejä, muistaa Merja.

Jämäkahvi kylmäkomeroon

Kahvi oli arvotavaraa. Saarikankaalla sitä tarjottiin pullan kera aamuyhdeksältä navettatöiden jälkeen.

Kahvitauko oli sosiaalinen hetki myös lapsille. Merja muistaa etenkin ulkokahvit.

– Iso pannu vietiin pellonpientareelle, ja juotiin oikeista kupeista.

Anna-mummi oli vannoutunut kahvinystävä, jonka vastuulla oli aamulla jauhaa pavut päivän kahveihin.

Mitään ei heitetty hukkaan. Ylijäänyt kahvi laitettiin kylmäkomeroon, joka hoiti jääkaapin virkaa.

– Saan yhä silmiini vanhantalon keittiön ruokakomeron, jonne äiti vei kahvin jäähtymään.

Aamupuuro ja voikakkua

Joskus äiti keitti ylimääräistäkin kahvia, että saisi jälkiruoan ilta-aterialle. Kello 17 ruoka oli tuhdimpaa kuin kello 11. Jälkiruokakin oli hiukan parempaa. Yksi lasten suosikeista oli kahvikiisseli.

Mistä ohje tuli? Sitä ei muista kukaan, eikä äidiltä voi enää kysyä. Liisa Viinikainen sairastui jo varhain vaikeaan nivelreumaan ja kuoli itsenäisyyspäivänä 2000.

– Äiti oli alkuun navetassa ja mummi keittiössä. Mummin vanhetessa äiti otti keittiövastuun.

Ruoanlaitossa meni koko päivä. Puurolla aloitettiin kuuden, seitsemän maissa. Illalla usein otettiin vielä voikakkua.

– Isän ainakin piti saada ruisleipänsä. Päälle voita, ja se oli siinä.

Ruokaperräiset kuuluivat miesten rutiiniin.

– Syötyään isä pani pitkäkseen penkille ja nukahti heti. Työmiehet asettuivat tuvan matoille. Vartti unta, ja takaisin töihin, kertoo Merja.

Nauti, älä heitä haaskuuseen

Maa- ja metsätaloustieteiden maisteriksi opiskellut Merja ehti olla Kymenlaakson Marttapiiriliiton toiminnanjohtajana 20 vuotta ennen uraansa valtion virkamiehenä.

Ruokahävikki on askarruttanut häntä kaikissa elämänvaiheissa, nykyään yhä useammin.

– Yksittäisistä ruoka-aineista haaskuuseen menee eniten kahvia, joka ansaitsisi tulla arvostaen nautituksi, ei turhaan hukkaan heitetyksi.

Resepti: Kahvikiisseli

2 dl kylmää kahvia

3 dl maitoa (tai 2 dl maitoa+1 dl kermaa)

0,75 dl (fariini)sokeria

(1–2 rkl kaakaojauhetta)

3 rkl maissitärkkelystä tai perunajauhoa

1 tl vaniljasokeria

Mittaa paksupohjaiseen kattilaan kahvi, maito (ja kerma), sokeri ja maissitärkkelys (tai perunajauho). Jos käytät kaakaojauhetta, sekoita se ensin pikkutilkkaan lämmintä vettä. Sekoita hyvin.

Kuumenna koko ajan sekoittaen. Anna kiehua hiljalleen 3 minuuttia sekoitellen.

Jos käytät perunajauhoja, nosta kattila liedeltä heti, kun seos on pulpahtanut muutaman kerran. Lisää vaniljasokeri.

Kaada kiisseli annosmaljoihin ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Siirrä jääkaappiin 1–2 tunniksi tai seuraavaan päivään.

Ennen tarjoamista voit koristella annokset esimerkiksi kermavaahdolla, suklaarouheella ja/tai nonparelleilla.