Ruokamuisto: Mummin suuri huijaus

Entinen tuotekehittäjä, Linnan Marttojen jäsen Pirkko Karvonen valmisti poronkielestä herkullisen ruokalajin, joka maistuu koko perheelle. Nyt aikuiseksi kasvaneet lapset eivät vielä tänäkään päivänä tiedä, mitä se sisältää. 

”Maistoin 1980-luvulla ystäväni valmistamaa poronkielileikkelettä. Se oli hyvää: pehmeää ja miedon makuista. Innostuin, että jos jostain saisi poronkieltä, voisin laittaa siitä lämpimän ruoan. 

Tiesin, etteivät lapseni kuitenkaan ikinä suostuisi syömään kieltä. Ei kyllä miehenikään! Hän oli aikoinaan maistanut miedosti savustettua naudankieltä, eikä ihastunut. Minun piti siis keksiä keino valmistaa kieltä niin, ettei sitä tunnistaisi kieleksi.  

Poronkieltä ei ollut helppo löytää, sitä ei ollut edes Turun kauppahallissa. Kun matkustimme pohjoiseen ja kävimme porotilalla, sain vihdoin tuotua poronkieltä kotiin. 

Raaka-aine naamioituu

Käsittelin kieltä niin, etteivät muut nähneet. Kypsensin sen keittämällä, otin nahan pois ja paistoin toisen puolen kielestä kuumalla pannulla paistetun pihvin väriseksi. Sitten leikkasin kielen fileemäisiksi viipaleiksi ja laitoin esille paistivadille. Jotta ajatus kielestä vielä hämärtyisi pikkaisen, kaadoin päälle kastikekuvioita. En peittänyt kokonaan kastikkeella – silloinkin he olisivat alkaneet epäillä, että miksi fileet on peitetty. 

Olen alkuperäiseltä koulutukseltani kotitalouden opettaja, mutta tein työurani suurimmaksi osaksi tuotekehittelijänä ja pr-päällikkönä. Kehitin työssäni grillitassuja ja kepakoita, lastenruokia ja suurkeittiöiden pakasteruokia, mitkä olivat erikoisalaani. Esittelin tuotteitamme ja kerroin, miten puolivalmisteita kannattaisi laittaa niin, etteivät ne näyttäisi niin teollisesti valmistetuilta. 

Myöhemmin tein töitä myös ruokatoimittajana muun muassa KaksPlus- ja Yhteishyvä-lehdille. Osallistuin muutaman keittokirjankin suunnittelemiseen. Ruoka-annosten suunnittelu ja esille laitto on minulle tuttua.  

Torneja paratiisivadilla

Ruokapöydässä kaikki söivät poronkieltä hyvällä ruokahalulla. Mieskin sanoi, että onpa mureaa filettä. 

Nyt lapseni ovat kasvaneet aikuisiksi ja heillä on omia lapsia, jotka ovat tottuneet syömään näitä mummin ”fileeruokia”. Kukaan heistä ei vieläkään tiedä, mitä lautasella oikeasti on. 

Asetan usein kieliviipaleet kekomaisiksi torneiksi, joiden pohjalla on piilossa vähän epämääräiseksi leikatut kielen kärjet. Kikka kakkosena olen asetellut tornit Arabian värikkäälle Paratiisi-vadille. Siinä on vähän katseltavaa, joten lihan malliin ei niin kiinnitetä huomiota. 

Hyvin on poronkieli maistunut! 

Joskus olen miettinyt, että voisinko kokeilla samaa naudankielellä, mutta sen väkisinkin tunnistaa kieleksi. 

Mustaa hanhenverikeittoa ja kateenkorvia

Käytän mielelläni ruoanlaitossa muitakin ruhonosia. Valmistamme maksasta leikkeleitä ja teen maksapateeta. Poikanikin aina varmistaa, että sitä löytyy joulupöydästämme. 

Poronmaksa se vasta valtavan hyvää onkin. Aikoinaan sitä myytiin Stockmannin ruokaosastolla edulliseen hintaan, kun se ei varmaan muuten mennyt kaupaksi, ja ihastuin siihen täysin. Poronmaksa on hyvin miedon makuista, vaikka voisi toisin kuvitella. Sitä ei saa juuri mistään. Kaikki menee varmaan ravintoloille. 

Joskus laitan kateenkorvamuhennosta, vaikka se on työlästä. Aikoinaanhan kateenkorva oli arvostettu osa ruhosta. Sitä tarjottiin Turun 1980-luvun alun hienoimmassa ravintolassa Marina Palacessa alkuruokana. 

Käytän ruoanlaitossa myös verta, ja poikani rakastaa vieläkin verilättyjä. Kerran hain hanhitilalta hanhen lihaa ja verta, josta tein mustaa keittoa. En tietenkään kertonut, mitä keitossa oli, kannustin vain maistelemaan. Kukaan ei sanonut, että se olisi ollut pahaa, ja joku taisi kehuakin. Ihmeteltiin, mitä se on. Kun lautaset olivat tyhjät, kerroin että se oli hanhen verestä valmistettua keittoa. ’Mummi, mitä olet tehnyt!’, he sanoivat. Nyt kun perheeni tulee käymään ja kysyy, mitä aion valmistaa ja sanon, että se on yllätys, he vastaavat, että ’toivottavasti ei ainakaan hanhenverikeittoa”’. 

Resepti: Keitetty poronkieli

• 500 g tai 3 kpl poron kieltä 
• 7 dl vettä 
• 1 rkl suolaa 
• 12 maustepippuria 
• 10 katajanmarjaa 
• 3 laakerinlehteä 
• 50 g palsternakkaa 
• 50 g selleriä 

kastike: 

• 3 dl kypsennyslientä 
• 1,5 rkl vehnäjauhoja 
• 1,5 tl limen mehua 
• 1 dl kermaa 

Sulata kielet hyvissä ajoin ennen käyttöä. Laita kielet kuumaan veteen niin, että ne juuri peittyvät. Keitä kieliä hiljaa poreillen kannen alla 3 tuntia yhdessä mausteiden, palsternakan ja sellerin kanssa. 

Poista nahka, kun kieli on vielä kuuma. Viipaloi kieli paloiksi. 

Siivilöi liemi ja käytä osa siitä kastikkeeseen. Valmista kastike. Tee nestesuurustus ja mausta kastike raikkaaksi limen mehulla. Pehmennä makua kermalla.