Neljä syytä kasvattaa metsää ilman avohakkuita

Metsätalous ilman avohakkuita, eli metsän jatkuva kasvatus, on monelta kannalta hyödyllistä metsänomistajalle, luonnossa liikkujalle sekä luonnolle ja ilmastolle. WWF Suomen johtava metsäasiantuntija Mai Suominen kertoo, miksi valitsi kasvattaa omaa metsäänsä ilman avohakkuita.

Olimme mieheni kanssa etsineet sopivaa metsäpalstaa jo pitkään, sillä etelärannikolla tulee metsiä myyntiin harvoin. Halusimme metsän, jossa olisi jo valmiiksi arvokasta luontoa.  Lisäksi tavoitteemme on ennallistaa metsän niitä alueita, joita on käsitelty lähinnä puuntuotannon näkökulmasta. Halusimme auttaa metsää palautumaan lähemmäs luonnon tilaa. Vihdoin pari vuotta sitten pääsimme kulkemaan tammikuisessa sateista kosteassa metsässä, jossa norot valuivat vuolaana ja jossa oli paljon eri puulajeja. Metsän takalaita rajautuu suojelualueeseen, joka aikoinaan perustettiin turvaamaan liito-oravan elinpiiriä. Tiesimme heti ensivierailulla, että tästä metsästä haluaisimme pitää huolta. Metsää oli käsitelty aiemmin, mutta näimme siinä kehityspotentiaalin. Metsän jatkuvan kasvatuksen menetelmät sopisivat hyvin tarpeisiimme.

1. Mitä hyötyjä on siitä, että pitää metsän metsänä?

Metsän jatkuva kasvatus kattaa erilaisia menetelmiä, joiden avulla metsässä pääosin vältetään laajat avohakkuut ja niitä usein seuraavat ojitukset sekä maanmuokkaukset. Jatkuvan kasvatuksen metsänhoidossa vältetään haitallisia vaikutuksia vesistöön, ilmastoon ja maaperän eliöstöön, koska maaperää ei tarvitse muokata. Jatkuvan kasvatuksen metsänhoidolla metsästä saadaan puunmyyntituloja ja pystytään samalla turvaamaan metsän muita arvoja, kuten maisemaa, marja- ja sienipaikkoja, virkistystä sekä luonnon monimuotoisuutta.

2. Näin turvaan metsälajistoa metsässäni

Itselläni on metsää, jossa haluan edistää luonnon monimuotoisuuden turvaamista. Tämä on tärkeää metsälajistolle, mutta myös itse viihdyn perheeni kanssa sellaisessa metsässä, jossa luonto on rikasta ja voi hyvin. Metsä sijaitsee rinteessä ja meillä onkin tapana kivuta korkeimmalle kohdalle, avoimelle jäkälää kasvavalle kallion laelle. Siinä on kiva syödä eväitä ja katsella maisemaa. Syksyllä keräämme metsästä suppilovahveroita ja ympäri vuoden tutkailemme lahopuilla kasvavia sieniä.

Edellinen omistaja on poistanut pienemmät puut eli tehnyt alaharvennuksen. Nyt metsääni on tulossa hakkuut, joissa poistetaan isoja puita ja tehdään pienaukkoja, jotta metsän pohjalle saadaan valoa uusille taimille. Metsäni on sekapuustoinen: kaikkialla kasvaa koivua, alarinteillä kuusta ja ylempänä mäntyä. Yksittäisinä puina löytyy esimerkiksi harmaaleppää, pihlajaa ja pähkinäpensaita. Nyt tavoitteena on antaa kuusen väistyä ja lisätä lehtipuita. Näin lisätään metsän monimuotoisuutta ja toisaalta myös sopeutumista ilmastonmuutokseen.

Jatkuvan kasvatuksen metsissä voidaan myös turvata suojelualueiden lajiston säilymistä. Esimerkiksi liito-orava kykenee kulkemaan hyvin jatkuvan kasvatuksen metsiä pitkin, koska siellä ei ole laajoja hakkuuaukkoja. Jatkuvan kasvatuksen poimintahakkuilla voidaan korjata puuta myös esimerkiksi vesistöjen suojavyöhykkeiltä ja näin minimoida hakkuiden tuomaa kuormitusta vesistöön.

Vaikka jatkuva kasvatus auttaa monia metsälajeja, se ei kuitenkaan yksin riitä turvaamaan metsälajistoa. Monet niistä tarvitsevat erilaisia piirteitä luonnonmetsistä, kuten kuollutta puuta pystyssä ja maassa, sekä kookkaita puuyksilöitä. Nämä piirteet eivät siis automaattisesti säily jatkuvan kasvatuksen metsien käsittelyllä. Niin jatkuvan kuin jaksollisen kasvatuksen metsissä on tärkeää säilyttää lahopuuta. Jos kuollutta puuta ei luontaisesti ole, sitä voidaan tehdä lisää esimerkiksi kaulaamalla puita ja jättämällä runkoja lahoamaan. Uhanalaista metsälajistoa voi auttaa myös säilyttämällä kookkaita ja vanhoja puita, sekä eri lehtipuulajeja. Yleensä kun suunnitellaan puukauppoja ja metsänhakkuita, ympäristönäkökulmat eivät tule ensisijaisesti huomioiduksi. Metsänomistaja voi kuitenkin jättää tilaa luonnolle ja pyytää hakkuiden suunnittelijaa huomioimaan luontoarvot. Hyviä keinoja on esimerkiksi kaikkien luonnolle arvokkaiden lehtipuiden, kuten haapojen, raitojen ja terva- sekä harmaaleppien, säästäminen.

3. Miksi norot ja muut pienvedet kannattaa kiertää kaukaa?

Metsäni sijaitsee rinteessä, jota halkoo useampi noro, eli kausikuiva pieni puro. Noroissa on poikkeavat olosuhteet verrattuna muuhun ympäröivään metsäluontoon. Niissä elää omanlaistaan lajistoa ja virtaava vesi on tärkeää myös koko metsän kosteuden ylläpitämisessä. Sama koskee kaikkien metsien pienvesiä, kuten lähteitä, puroja ja lampia: niissä elää omanlaistaan lajistoa.

Ilmastonmuutoksen myötä kuivat kaudet lisääntyvät. Siksi on tärkeää, että metsässä pidättyy vettä. Kun metsiä hakataan, on nähtävä erikseen vaivaa siinä, että norot kierretään tai ylitetään metsätyökoneella siten, etteivät niiden penkat sorru. Tämä edellyttää erityistä huolellisuutta. Siksi haluankin olla itse mukana hakkuiden toteutuksessa ja varmistaa, että norot osataan turvata, vaikka hakkuut tehtäisiin lumisena aikana.

Usein metsän pienvesiä ei tunnisteta tai osata riittävästi huomioida metsäsuunnittelussa ja hakkuissa. Aina metsänomistajallakaan ei ole tietoa niiden tärkeydestä. Itselleni yksi syy tämän metsäni hankintaan oli juuri metsässä kaikkialla virtaava vesi. Koulutukseni ja kokemukseni pohjalta osasin nähdä sen arvon. Usein luontotiedon hankkiminen edellyttääkin erityisosaamista, mitä ei kaikilla metsänomistajilla eikä metsäsuunnittelijoillakaan ole. Suomessa on kuitenkin ilahduttavan paljon aineistoja ja opetusmateriaaleja, joiden avulla aiheeseen voi perehtyä. Omassa työssäni WWF:ssä olemme julkaisseet oppaan, joka listaa yhdeksän syytä siirtyä jatkuvaan kasvatukseen.

Metsän jatkuvan kasvatuksen yhdisty Silva ry on tuottanut hyvän materiaalin yhdessä ammattikorkeakoulujen kanssa.   Isot metsäyhtiöt tarjoavat jatkuvan kasvatuksen palveluja ja heilläkin alkaa olla osaamista tarvittavista hakkuumenetelmistä. Suomessa on kourallinen pienempiä metsäpalveluyrittäjiä, joille on jo kertynyt vuosien kokemus jatkuvan kasvatuksen metsäsuunnittelusta. Tällaisia ovat esimerkiksi Arvometsä, Innofor, Kiramo ja Metsätietopalvelu Silmu.

4. Useammin tuloja jatkuvan kasvatuksen metsästä

Jatkuvan kasvatuksen metsien käsittelyllä säästetään metsän uudistamiskulut eli maanmuokkaukset ja uusien puiden istuttaminen, sillä metsä uudistuu myös luontaisesti. Tuloja muodostuu hakkuissa kerralla vähemmän kuin avohakkuita tehtäessä, mutta niitä saadaan useammin, 15–20 vuoden välein. Samalla metsässä voidaan turvata myös muut metsien käytölle asetetut tavoitteet, kuten virkistys-, luonto- ja maisema-arvot.

Itse en tule omana elinaikani saamaan metsästä tuloina takaisin sitä, miten paljon sen hankkimisesta maksoin. Minulle onkin tärkeintä pitää huolta edes pienestä palasesta metsäluontoa: ylläpitää metsän monimuotoisuutta ja ennallistaa metsää kohden luonnontilaa. Haluan näyttää myös lapsilleni näitä asioita konkreettisesti vuodesta toiseen, samassa tutussa ympäristössä.

Kirjoittaja on WWF:n johtava metsäasiantuntija.