Päivystävä feministi: Turvallinen koti kuuluu kaikille

Ajattelemme helposti, että väkivalta ei kosketa meitä, mutta siinä olemme väärässä. Se koskettaa koko yhteiskuntaa. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan on vaikea taistella yksin, mutta mitä voisimme yhteisönä tehdä?

Naistenpäivänä 8.3. juhlimme tasa-arvoa ja naisten saavutuksia. Muistutamme somessa Minna Canthin kuolemattomista lauseista, ja marttajärjestö muistaa aikansa naisasianaista Lucina Hagmania. On syytä juhlaan, sillä olemme tulleet isoja askelia eteenpäin. Esimerkiksi miehet ovat viime vuosina alkaneet jakaa yhä enemmän lastenhoitovastuuta, ja naisia on enemmän päättävissä asemissa. Suomessa naisten osuus politiikassa on jo lähes puolet. Luku on yksi EU:n korkeimmista.

Emme saa kuitenkaan unohtaa, että työtä on yhä tehtävänä. Tasa-arvo ei ole valmis, ja oikeuksiamme haastetaan jatkuvasti. Naisten euro on edelleen 84 senttiä ja metatyö eli näkymätön arjen pyörittäminen kerääntyy yhä naisten harteille.

Maailman tilanne on nyt mullin mallin ja se näkyy myös naisten oikeuksissa: monissa maissa esimerkiksi aborttioikeutta pyritään rajoittamaan, naisvihasta on tullut arkipäivää ja feministiset edistysaskeleet koetaan uhkana ja henkilökohtaisena loukkauksena. Kun Euroviisuedustajan paljastava asu herätti raivoa, huomasimme, kuinka nopeasti naisten keho ja sen kontrollointi palasi taas puheenaiheeksi.

Näinä aikoina mikään edistysaskel ei ole itsestäänselvyys.

Toiseksi turvattomin maa EU:ssa

Viime vuonna Suomi sijoittui kahdeksanneksi sukupuolten tasa-arvovertailussa Euroopan unionissa. Suomi on ryhmässä, jossa tasa-arvon kasvu on keskiarvoa hitaampaa. Tasa-arvoindeksin kyljessä julkaistaan aina erityisteema, joka on tällä kertaa naisiin kohdistuva väkivalta. Tämä aihe koskettaakin Suomea läheltä, sillä Suomi on EU:n toiseksi turvattomin maa naisille.

Suomalaisista naisista 57 prosenttia on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa, ja joka kolmas nainen on joutunut parisuhdeväkivallan uhriksi. Helsingin yliopiston vuoden 2024 Henkirikoskatsauksen mukaan aikuisista naisuhreista 62 prosenttia oli joutunut puolison, seurustelukumppanin tai entisen kumppanin surmaamaksi.

Hyvältä naisten kannalta ei näytä sekään, että vaikka naisiin kohdistuva väkivalta on Suomessa merkittävä yhteiskunnallinen ongelma, on kriisityöjärjestöiltä leikattu rahoitusta entisestään.

Kontrolli on oire

”Hyvä mies ei ryyppää eikä hakkaa.” Vielä muutama sukupolvi sitten tämä lause oli ohje hyvään parisuhteeseen, kun odotukset olivat vähäiset. Nykyään tämä kuulostaa vanhanaikaiselta, mutta asenteet elävät pitkään.

Hälyttävää on, että viime vuonna julkaistun tutkimuksen mukaan joka neljäs alle 35-vuotias mies uskoo, että nainen voi ansaita häneen kohdistuvan väkivallan. Parisuhdeväkivalta ei aina ala lyönnillä. Se alkaa kontrollista: saako viettää aikaa ystävien kanssa, mitä saa pukea päälle tai kenen kanssa saa puhua. Tällaiset merkit jäävät usein huomaamatta, koska ne eivät jätä mustelmia.

Ajattelemme helposti, että väkivalta ei kosketa meitä, mutta siinä olemme väärässä. Se koskettaa koko yhteiskuntaa.

Häirintää ei saa hyväksyä

Väkivalta ei näy pelkästään parisuhteissa. Sen merkit alkavat jo teini-iässä häirintänä, vallankäyttönä ja kontrollina. Sitä tapahtuu kouluissa, julkisissa tiloissa ja sosiaalisessa mediassa. Kadulla huudellaan tyttöjen perään, ilman lupaa kosketaan, ja kaikki kuitataan vieläkin tokaisemalla ”Pojat on poikia”.

Moni ajattelee edelleen, että tällaista käytöstä pitää vain sietää. Tällaiset asenteet normalisoivat naisten rajojen ylittämistä ja opettavat pojille, että häirintä on hyväksyttävää.

Asenteet muovautuvat jo lapsuudessa ja nuoruudessa ja muokkaavat käsitystä siitä, mitä rakkaus ja valta tarkoittavat. Jos pojille ei opeteta, että naisten rajoja tulee kunnioittaa, ja tytöille, että heidän ei tarvitse hyväksyä häirintää, on selvää, että osa aikuisista ei tunnista väkivaltaa edes silloin, kun se tapahtuu heille itselleen.

Vanhemmilla, kouluilla ja koko yhteiskunnalla on vastuu siitä, että väkivaltaa ja häirintää ei hyväksytä missään muodossa, ei edes vitsinä tai ihailun eleenä.

Vaarallinen koti

Koti on naiselle usein kaikkein vaarallisin paikka, sillä suuri osa parisuhdeväkivallasta tapahtuu kotona. Marttojen tavoitteena on parantaa kotien hyvinvointia, mutta voidaanko puhua hyvästä arjesta, jos koti ei ole turvallinen? Martat ovat aina olleet käytännönläheinen järjestö, mutta jos kotona ei ole turvallista, ei arki parannu hilloamalla ja leipomalla.

Kotitalousvinkkien lisäksi marttaus voi olla myös naisten voimaantumista ja omien oikeuksien tunnistamista.

Yhteisön tuki kannattelee

Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan on vaikea taistella yksin, mutta mitä voisimme yhteisönä tehdä? Ehkäpä marttayhdistyksissä voitaisiin ottaa vahvempi rooli naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyssä ja järjestää keskustelutilaisuuksia, joissa käsitellään väkivallan tunnistamista ja siihen puuttumista.

Martat tekevät yhteistyötä jo vankiloiden kanssa, voisiko toimintaa laajentaa myös turvakoteihin tarjoamalla käytännön apua väkivallan uhreille? Entä jos martoille järjestettäisiin koulutuksia, joissa opetetaan, miten kohdata ja tukea väkivaltaa kokenutta ihmistä ilman syyllistämistä tai vähättelyä?

Marttayhteisö voi olla myös paikka, jossa uhriksi joutunut nainen uskaltaa ensimmäistä kertaa puhua kokemuksistaan. Siihen tarvitaan ilmapiiri, jossa häntä kuunnellaan ja uskotaan. Uhriksi joutuminen ei saa tarkoittaa häpeää tai ulkopuolisuutta, ja siksi yhteisön tuella on valtava merkitys.

On aika toimia

Joukossa on voimaa, mutta jokainen meistä voi myös yksilönä tehdä jotakin. Voimme keskeyttää tilanteet, joissa naisia vähätellään tai häiritään ja puuttua keskusteluihin, joissa naisten kokemuksia mitätöidään. Voimme rohkaista ystävää hakemaan apua, jos epäilemme, ettei kaikki ole hyvin.

Se, miten puhumme ja toimimme, vaikuttaa siihen, millaisia asenteita seuraava sukupolvi omaksuu.

Turvallinen koti tarkoittaa turvallista, oikeudenmukaista ja väkivallatonta paikkaa. Tasa-arvotyö ei lopu, ennen kuin kenenkään ei tarvitse enää pelätä.

Martat eivät ole aiemminkaan olleet hiljaa silloin, kun on ollut syytä toimia. Nyt on taas sen aika.

Hyvää ja turvallista naistenpäivää!